Elämänohje, musiikki : Miten ihmeessä rakentaa täydellinen albumi-kokoelma 1gb mp3-soittimeen?

Blogin toimitukseen on tulvinut satoja äksyjä soittoja, joissa tulikivenkatkuiseen sävyyn pyydetään ottamaan päivän polttava kysymys, mp3-soittimen pakkaaminen laadukkaalla musiikilla niin, että kokoelma toimii mahdollisimman monessa päivittäisessä tilanteessa parhaimmalla mahdollisella tavalla. Normaalisti toimitus haistattaa Loirin moisille ehdottelijoille, mutta ei jostain syystä tällä kertaa.

Aivan. Tänään pureudutaan ihmiskunnan ehkä parhaimpaan keksintöön (tulta ei lasketa), musiikkiin. Oma suhteeni kyseiseen taiteenhaaraan on sikäli rakastava ja erottamaton että on vaikeaa analysoida sitä järjellä jättäen tunteen pelkästään taka-alalle. Musiikista itsestään ihmisten itsensä ilmaisemisen, tarinankerronnan ja viihdyttämisen muotona analysoimisesta on allekirjoittanut päättänyt oman täys-lahjattomuuden ja yleisen tietämättömyyden vuoksi jäävätä itsensä.

Konkreettisena aiheena tämän illan luennolla onkin täysin tekninen, tiettyihin pop/rock-musiikin lain-alaisuuksiin perustuva tuntuma, jonka avulla askartelemme tänään likipitäen moitteettoman mp3-soittimeen kootun levylaukun. Tarvitset tähän iskän luvan, mp3-soittimen ja musiikkia.

Aloittakaamme teoria-opinnoilla. Mp3-soittimemme on tässä malliesimerkissä muistiltaan 1gigabitin kokoinen. Tuohon tilaan mahtuu karkeasti ottaen 13 albumia musiikkia (mittatyökaluna käytetty The Hellacopters - By the grace of god, 13 kappaletta keskipituudeltaan hieman yli 3 min, äänenlaadulla 192 kbps). 13 albumia musiikkia ei välttämättä ole kovinkaan paljoa, joten et voi noin vain haalia soittimeen sokkona kaikkea mitä ensiksi sattuu mieleen tulemaan. Tulet tarvitsemaan täydelliseen kokoelmaasi levyjä, jotka kukin toimivat täydellisesti eri tilanteissa. Tunnelma, jossa musiikkia kuuntelet vaikuttaa olennaisesti kuuntelukokemukseen. Käänteisesti musiikki on myös osana luomassa mieleen jäävää tunnelmaa. Esimerkki : olet lähes tyhjässä linja-autossa matkalla töistä kotiisi, on jo myöhä perjantai-ilta. Olet uupunut. Kuuntelet soittimessasi Placebon Meds-levyä. Katsot alakuloisesti ulos bussin ikkunasta. Ympärillä on todella tummia pilviä, ja pian alkaa sataa. Tunnet sisälläsi alakuloisen, mutta rauhallisen ja omalla slaavilaisella tavallaan hyvän tunteen. Musiikin tunnelmassa on paljon samaa kuin ulkona vallitsevissa sää-olosuhteissa ja olotilassasi.
Oivallat musiikista uusia vivahteita, joita tunnetilasi ja mielialasi vahvistaa. On tapahtunut loistava levyvalinta oikeaan tunnelmaan. Tilanne, jollaisia itse musiikintekijöidenkin luulisi kuulijoilleen toivovan.


Vasta tässä vaiheessa artikkelia tajuan mihin suohon olen matalavartisine kumisaappaineni astumassa.


Lähdettäessä itse levyvalintojen sumplimisen loputtomaan kraateriin, pitää ensin suorittaa kaikkein vastenmielisin tehtävä koko projektissa : musiikin lokeroiminen. (Seis! En tarkoita lokerointia käytännössä tapahtuvana järjestelynä, vain omassa päässäsi tapahtuvana mielikuvien kokoamisena) Lokeroi musiikkisi niin, että saat levyistä selkeitä linjavetoja eri ryhmiin ja nimeä ne jollakin kuvaavalla tavalla. Muutamana esimerkkinä mainittakoon sängynkastelija-pop (esim. coldplay), olutrok (esim. fleimarit, hellacopters) avaruus-pop (esim. the flaming lips tai air) tai vaikkapa lisko-rock (esim. nollapiste tai mars volta). Lokerointi tekee asiaa helpommaksi, voit sen jälkeen tutkia millaisiin tunnelmiin eri musiikkilokerot sopivat. Haluat laittaa kokoelmaasi mahdollisimma laajan kirjon eri lokeroista. Lokerokohtaiset erot voivat käsittää vaikkapa tunnelmia, musiikkityylejä, äänimaailmoja, soittimia, mies/naislaulajia, tempoa tai vaikka albumien teemoja (mikäli niistä sellainen on sinulle erottunut).

Lokeroinnin jälkeen kannatta miettiä tilanteita joihin musiikkia aiot käyttää. Erottele tilanteet ihan miten haluat, mutta pääsääntönä voisi pitää, että kannattaa välttää suuria ristiriitoja kuten leppoisa nuotio-folk vs. riehuntaviikonlopun ensitunnit tai bensankatkuinen katu-rock vs. bussissa nukkuminen.

Yritä aloittaa koostaminen erottamalla selkeimmät valinnat, tee vaikka ns. neljän kuninkaan pakka johon otat neljä tukipuuna toimivaa levyä eri lokeroista. Näiden neljän tukipuun varaan pystyt pienellä vaivannäöllä rakentamaan moniulotteisen kokonaisuuden. Liiku tukipuiden välillä haluamallasi periaatteella, mutta yksinkertaisimmillaan se on kun pyrit mahdollisimman sulavasti täyttämään kahden tukipuun välisen raon (1gb tapauksessa) 3 levyllä siten, että ensimmäinen kolmesta levystä on tunnelmaltaan lähellä ensimmäistä tukipuuta ja kolmas vastaavasti toista tukipuuta. Piirtäisin tähän havainnollistavan kuvan, mutten osaa enkä jaksa opetella. Oma nelikkoni muodostuu usein hyväksi havaitun tukirankani "lasetusta - isoutta - hyvää feelistä - otahan rauhallisesti, poika"-nelikon ympärille (huomaa lokerointisanat, nämä ovat äärimmäisen tärkeitä!). Tukirankaa ei kannata valita liikaa toistensa kaltaisista levyistä, tällöin raot niiden välillä jäävät liian pieniksi ja joudut ns. ahtamaan. Tukilokeroita kannattaa myös aika ajoin vaihtaa, muuten joka ikinen muodostamasi kokoelma tulee olemaan melko samankaltainen, se turruttaa.

Menkää, toteuttakaa ja levittäkää oppiani!

Arvostelu, ruoka : maustamaton jugurtti ja persikan viipaleet

Oletko koskaan miettinyt montako välipalaa olet elämässäsi syönyt? No turha sitä on miettiä nytkään, sillä asialla ei ole käytännön merkitystä. Välipala syödään silloin, kun on nälkä, mutta varsinaiseen ateriaan ei ole aikaa tai kiinnostusta. Tai sitten suunniteltuun ateriointiajankohtaan on vielä kohtuuttoman pitkä aika. Joskus välipalan tarve yllättää puskista, etkä välttämättä ole kotonasi jossa olet muutaman askeleen päässä keittiöstäsi, tuosta välipalojen tyyssijasta. Tähän ongelmaan tämän kertainen suositteluni ei juuri hankalahkon tarjoilutapansa vuoksi tarjoa ratkaisua. Osta vaikka banaani, älä tee siitä ongelmaa.

Havainnollistaakseni tämän arvosteltavan herkun ylivertaisuuden, kuvitelkaamme ensin tilanne jossa se nautitaan. On ilta, kello on jotain 18-22 välillä. Olet kotonasi tai muussa paikassa johon olet jugurtin ja persikan viipaleet varastoinut. Saatat katsoa televisiota, olla tietokoneen ääressä, lukea kirjaa tai harjoittaa päivittäistä uhrijuhlaa jollekin tunnustamallesi epäjumalalle. Jokatapauksessa, sinut yllättää nälkä. Harkitset ehkä voileipää tai mysliä tai kenties jo mainitsemaani banaania. Kaikki nämä ovat sinänsä aivan kelvollisia välipaloja, mutta jos puhutaan laadusta sekä maun, suutuntuman että ulkonäkötekijöiden kannalta ei ole yhtä ylittänyttä : pieni kulhollinen maustamatonta, jääkaappikylmää jugurttia sekä säilykepurkista ronkittuja persikan viipaleita.

Maku : ruuasta puhuttaessa tärkeintä on totta maar maku. Tässä herkussa puhutaan jostain suuremmasta, maku suorastaan syleilee suuta. Maussa yhdistyy häkellyttävän kauniisti jugurtin happamuus sekä persikoiden makeus. Mikäli lisäät joukkoon hieman persikkapurkin sokerilientä, makeus luonnollisesti lisääntyy, mutta samalla herkun koostumus muuttuu mielestäni huonompaan suuntaan liian litkuksi. Voit myös tarpeen vaatiessa käyttää persikan puolikkaita, mutta ajaudut todennäköisesti keskisuuriin ongelmiin yrittäessäsi paloitella puolikkaita jugurttikupissa. Normaalit makujugurtitkin saattaavat tulla kyseeseen, mutta mielestäni tällöin tuodaan sekoitukseen liikaa makuja, jolloin makuhermosi joutuvat keskittymään liian moneen asiaan kerralla ja juttu ei vaan toimi. Tässä yhteydessä on myös mainittava terveyttänne edistävänä seikkana jugurtti johon on sisällytetty erittäin veikeä bakteeritutkapari, Asidofilus ja Bifidus. Nuo mainiot pikku maitohappobakteerin nilviäiset ovat omiansa hellimään vatsalaukkuasi.

Ulkonäkö : tokihan ruuan ulkonäölläkin on merkitystä. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos ruoka näyttää hyvältä sitä maistaa mielellään. Pitää tietenkin paikkansa, ettei ruokaa ole tarkoitettu katsottavaksi vaan syötäväksi. Tästä syystä ulkonäkö on korkeintaa pieni nyanssi
(vivahdus, vivahde, hienous. Tarkistin sivistyssanakirjasta.). Kuitenkin esteettiset seikat on mitä tahansa arvosteltaessa otettava huomioon, joten pakko siitä on jotain kirjoittaakkin.
Sanoisin että jugurtti&persikkaherkun ulkonäkö on raikas, olematta kuitenkaan sellainen vittumaisen pirteän näköinen mainoskuvissa esiintyvä annos josta näkee että se on kyllä kevyt ja terveellinen mutta siitä ei lähde nälkä. Pääosassa aterian värimaailmassa on luonnonvalkoinen jugurtti. Valkoisessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Kuvittele musta jugurtti, ei vaan toimi. Persikkaviipaleiden keltainen väritys taas tuo herkkun ulkonäköön tiettyä kaivattua ryhdikkyyttä, joka pelkästä valkoisesta jugurtista muuten puuttuisi. Kannattaa sekoittaa persikoita jugurtin sekaan varovasti, jolloin osa persikoista painuu pinnan alle osan jäädessä pinnalle. Tästä syntyy hieno vaikutelma, joka tuo tietyn turvallisuuden tunteen siitä että lusikkasi tulee tapaamaan persikkasiivuja vielä herkun pohjakerroksissakin.

Arvosana : pakko todeta, että ruokaa on vaikeaa pisteyttää. Periaatteessa kaikkea mitä suuhun laittaa on jossain määrin arvostettava. Huonoin ruoka, tomaattisilakat, voisi saada minulta skaalalla 1-10 noin 3. Ykkösen arvosanan voisin ruokana antaa esimerkiksi lyijykynän teroitusjätteelle (käytännössä täysin syötäväksi kelpaamaton, epäterveellinen, erittäin huonosti ravitseva). Kymppiin taas tarvitaan jotain, jota en vielä ole maistanut. Näillä parametreillä olen päätynyt arvioimaan tämän kertaista ruokaa. Herkulla ei juuri heikkouksia ole, mutta tietynlainen ryhdittömyys, taipumus sotkea asusteita, asioista piittaamattomuus ja huonohko mahan täyttämiskyky laskee arvosanaa hieman. Herkku toimii niin aamupalana, välipalana kuin iltapalanakin. Sopivaa juomaa herkun yhteyteen en osaa suositella.Herkun viaton ja kevyen oloinen ulkonäkö on myös omiaan saattamaan sinut uuteen, parempaan päivään esimerkiksi krapulassa. Melkein kuin se yrittäisi kertoa sinulle omalla, äänettömällä tavallaan : "Älä huoli. Olet vain ihminen. Ehkä jo huomenna voit paremmin."

Arvosana : 8+.

Avajaispuhe

Parahin lukija,

Aloitetaan vaikka sillä, että ruodin hieman syitä jotka ajavat kutakuinkin normaalin (kommenttiosastolle voitte olla tästä vapaasti erimieltä) nuoren miehen kirjoittamaan päiväkirjatyylisesti ajatuksiaan maailmanlaajuisen tietoverkon uumeniin, periaatteessa kenen tahansa luettavaksi. Asiassa ei kaiketi ole mitään häkellyttävän kummallista tai poikkeavaa. Tarkoituksena ei ole "saada julkisuutta ja saada päteä". Kuten otsikossa totean, en todellista perimmäistä syytä tälle toiminnalleni tiedä. Mitä todennäköisimmin ainoita näitä kirjoituksia lukevia ovat ystävät joille blogistani kerron, mutta luulenpa että tarkoituksenani on vain kiinnittää oma huomioni elämän pieniin asioihin. Asioilla on myös taipumus jäsentyä omaan tajuntaani selkeämmin, kun niistä kirjoittaa. Elämässä on reilulla kahmalokaupalla sekavia ja yltiösekavia juttuja joita en ymmärrä, mutta niistä pienistä asioista joista jotain koen ymmärtäneeni aion kirjoittaa tänne. Sinä, joka tätä luet : kiitos ja anteeksi.

Tulevia aiheita mm. : punajuurisalaatti, kesä, levyt, vihreä, maustamaton jugurtti&persikkaviipaleet, linja-autoilu...