Levyn kannet

Musiikkibisnes on yleisesti tällä hetkellä siinä tilassa, että levy-yhtiöt ja musiikkimaailma yleensäkin yrittävät taistella piratismia vastaan periaatteella "fight fire with fire". Netissä ilmaisesti jaettu musiikki on saanut rinnalleen useita laillisesti ja tekijänoikeusmaksuja yms. kunnioittavia jakelusivustoja, joista kuluttaja voi itselleen biisejä tai levyjä ostaa. Näitä maksullisia latauspalveluja on joiltain tahoilta hehkutettu fanfaarien saattelemaksi musiikkiteollisuuden pelastajaksi. En voi väittää, ettenkö musiikin kuluttajana suhtautuisi väitteeseen aika skeptisesti.
Kuinka sinisilmäinen pitää levy-yhtiön olla, jotta se uskoo satunnaisten musiikinkuluttajien rehellisyyteen, jos sama tiedosto on saatavissa samalla hankintamenetelmällä (tietokone, internet-yhteys) joko ilmaiseksi tai muutaman euron hinnalla? Jos pihalla on vartioimaton omenapuu ja joku yrittää kulman takana myydä samaisia omenoita, luulisin että moni nappaisi omenansa puusta ilman sen suurempia omantunnontuskia.

Tästä päästäänkin asiaan; silmiini on osunut muutama erinomainen esimerkki siitä, miten yksinkertaisilla pikku jutuilla tuotteesta (musiikki cd) tehdään kuluttajalle houkuttelevampi, toisinsanoen sellainen että kuluttajalle tulee houkute hankkia kyseinen tuote hyllyynsä ihailtavaksi, eikä pelkästään tietokoneella sijaitsevaksi kansioksi. Pääosassa on tietenkin vahvasti syytä edelleen olla musiikki, mutta pieni ripaus mielikuvituksellisuutta pakettiin ei aina ole pahaksi.

Esimerkki 1. Tool - 10,000 days

Ensinnäkin, levy on mitä mainioin sukellus ihmisen sielunelämän synkemmälle puolelle, loistava kokonaisuus. Tool on nykymusiikissa merkillinen poikkeus, yhtye on erittäin suosittu myös kotimaassaan Yhdysvalloissa vaikka musiikki ei todellakaan ole valmiiksi pureskeltua teiniangstin täytteistä tekorankkuutta jota jenkkien rock-listat usein pursuilevat. Lisäksi bändiä on aina verhonnut tietty mystiikka. Toisin sanoen, outoa porukkaa ovat.
Mutta ne kannet : levy ei ole perinteisissä muovikansissa, vaan erikoisessa taitellussa pahvikotelossa johon on kiinnitetty kaksi erikoislinssiä. Näiden erikoislinssien läpi katseltuna levyn kansivihkon jossain määrin kieroutuneet ja hämmentävät kuvat (jotka muuten tukevat levyn musiikkia ja yleisfiilistä kummallisen hyvin) näkyvät 3-d:nä, ja täytyy sanoa että toimiva kikka on kyseessä. Kuvien taiteellinen vaikutelma vähintään triplaantuu ja yksityiskohtiin jaksaa kiinnittää kansilehtiä plaraillessa kerta toisensa jälkeen huomiota.


Esimerkki 2. Beck - The Information

Beck on kaiketi ollut jo uransa alkupotkuista ("Loser" hitti) aika omalaatuinen artisti. Mies on tehnyt pääosin outoa elektro/hiphop/country- musiikkia, mutta mahtuu levykatalogiin pari herkkää folk-vaikutteista, rauhallisen tummaa fiilistelylevyäkin. Huhujen mukaan mies vaihtaa tutun sekoiluvaihteen päälle The Informationilla. Musiikista on paha sanoa vielä mitään, mutta levyn konsepti pakkauksen ja sisällön suhteen miellyttää jo etukäteen. Levyn mukana ei toimiteta valmista kansilehteä lainkaan, vaan paketissa useita tarroja sisältävä arkki (4 erilaista on liikkeellä, kerää koko sarja!) jonka avulla ostaja voi customoida oman levynsä haluamansa näköiseksi. Esimerkkejä! Kaiken lisäksi levyn mukana tulee ilmeisesti aika kotikutoisen oloiset musiikkivideot jokaisesta biisistä DVD-levyllä. Aika monipuolinen paketti siis. Tästä monipuolisuudesta on jo ehditty älähtääkin. Brittien albumilistalla The Informationia ei tulla näkemään ilmeisen hyvästä myynnistä huolimatta. Tarra-askartelun ja DVDn tarjoaminen levyn kylkiäisinä faneille on Brittien OCC:n (Official UK Chart Company) näkemyksen mukaan "epäreilu etulyöntiasema muihin levyihin nähden", joten sitä ei listoilla noteerata.
Hetkinen, eikös tämä ole hieman ristiriitaista ja arvelluttavaa piratismin kitkemisen näkökulmasta?
Itselläni ei vielä kyseistä moniviihdepakettia ole, joten työmatkani taitaa tänään kulkea Swamp Musiikin kautta.

Lopuksi on vielä mainittava Museokeskus Vapriikissa 22.4.2007 asti oleva "Covers - levynkannet"- näyttely, jossa on mukana yli 800 levynkantta 40-luvulta nykypäivään. Pitäisi itsekin käydä katsomassa, varmasti kiinnostava.