Viiksitestin loppuraportti
No niin, sano.
Nyt on hiukan haikea ilta. Joudun luopumaan käytännön (kosmeettisista) syistä näistä nenäni alla olevista "sudeista" (monia lempinimiä, mm. patjat, kampa ja ). Kuluneet 11 päivää ovat olleet mielestäni antoisia, ja on pakko todeta kokeen onnistuneen vähintäänkin odotusten mukaisesti.
Alkuaika oli jännittävintä. Aamuisin oli huikeaa astua vessan peilin eteen ja tutkia kasvustoa, mutta tietenkään minkäänlaista silmämääräistä kasvua ei voinut jokapäiväisellä kontrollilla itse huomata.
Aloitin siis kasvatuksen koko naaman alueelta, mutta jo hyvissä ajoin huomasin, että pulisonkini alkaavat valtaamaan erittäin agressiivisesti elintilaa. Ja koska kokeen perimmäisenä tavoitteena ei ollut niinkään pulisonkien, tahi edes parran kasvuvauhdin mittaaminen, suoritin heti muutaman päivän jälkeen pulisonkialueiden mittavan siistintäoperaation. Kokeen n. puolivälissä oli testin sosiaalispainotteinen osuus. Ensin olin naama karvassa mummoni 85-vuotis synttäreillä, ja samana iltana vielä Ruovedelle, Noitien yöhön hieman aikasemmasta baarittomuus-lupauksesta poiketen. Mummon synttäreillä kukaan ei noteerannut muutostani, mikä voi johtua tietenkin siitä ettei sukulaiseni halunnut asiaa esille ottaa. Ruovedellä meni ihan hyvin, tosin luulen että kaltaiseni karvoitus saattaa Ruovedellä olla esiintymistiheydeltään yleisempi kuin täällä kokeen varsinaisessa suorituspaikassa, Tampereella.
Nyttemmin, itseasiassa vasta tänään, olen ajanut parrankin pois. Siitä ei koitunut erityistä harmia, mutta ajattelin koittaa pelkkien viiksien psykologista vaikutusta nyt ainakin 1-2 päivää.
Kaikenkaikkiaan viikset ovat olleet ihan kivat. "Ihan kivat" tarkoittaen sitä, että ei näitä nyt niin kauheaa ole ollut pitää, mutten näitä tässä iässä enkä tällä elämänkokemuksella viitsisi jatkuvasti pitää. Viikset lisäävät kyllä ihmisen uskottavuutta tietyissä asioissa, esim. autohommissa, viinan juonnissa tai 80-luvun hard rockin kuuntelussa. Olen myös ollut huomaavinani kokeen aikana yhden jännän seikan : viikset ovat kantajalleen keskustelutilanteissa ehkä vähän kuin todella isot tissit, ne molemmat keräävät kanssaihmisten huomion sanottavasi sijasta.
No, huomenna ennen auringonlaskua on viiksieni aika lähteä. Mutta jonain päivänä, jonain kauniina päivänä me vielä tapaamme. Lupaan sen teille viikseni, vaikkette te kyllä osaa lukea tätä.
Nyt on hiukan haikea ilta. Joudun luopumaan käytännön (kosmeettisista) syistä näistä nenäni alla olevista "sudeista" (monia lempinimiä, mm. patjat, kampa ja ). Kuluneet 11 päivää ovat olleet mielestäni antoisia, ja on pakko todeta kokeen onnistuneen vähintäänkin odotusten mukaisesti.
Alkuaika oli jännittävintä. Aamuisin oli huikeaa astua vessan peilin eteen ja tutkia kasvustoa, mutta tietenkään minkäänlaista silmämääräistä kasvua ei voinut jokapäiväisellä kontrollilla itse huomata.
Aloitin siis kasvatuksen koko naaman alueelta, mutta jo hyvissä ajoin huomasin, että pulisonkini alkaavat valtaamaan erittäin agressiivisesti elintilaa. Ja koska kokeen perimmäisenä tavoitteena ei ollut niinkään pulisonkien, tahi edes parran kasvuvauhdin mittaaminen, suoritin heti muutaman päivän jälkeen pulisonkialueiden mittavan siistintäoperaation. Kokeen n. puolivälissä oli testin sosiaalispainotteinen osuus. Ensin olin naama karvassa mummoni 85-vuotis synttäreillä, ja samana iltana vielä Ruovedelle, Noitien yöhön hieman aikasemmasta baarittomuus-lupauksesta poiketen. Mummon synttäreillä kukaan ei noteerannut muutostani, mikä voi johtua tietenkin siitä ettei sukulaiseni halunnut asiaa esille ottaa. Ruovedellä meni ihan hyvin, tosin luulen että kaltaiseni karvoitus saattaa Ruovedellä olla esiintymistiheydeltään yleisempi kuin täällä kokeen varsinaisessa suorituspaikassa, Tampereella.
Nyttemmin, itseasiassa vasta tänään, olen ajanut parrankin pois. Siitä ei koitunut erityistä harmia, mutta ajattelin koittaa pelkkien viiksien psykologista vaikutusta nyt ainakin 1-2 päivää.
Kaikenkaikkiaan viikset ovat olleet ihan kivat. "Ihan kivat" tarkoittaen sitä, että ei näitä nyt niin kauheaa ole ollut pitää, mutten näitä tässä iässä enkä tällä elämänkokemuksella viitsisi jatkuvasti pitää. Viikset lisäävät kyllä ihmisen uskottavuutta tietyissä asioissa, esim. autohommissa, viinan juonnissa tai 80-luvun hard rockin kuuntelussa. Olen myös ollut huomaavinani kokeen aikana yhden jännän seikan : viikset ovat kantajalleen keskustelutilanteissa ehkä vähän kuin todella isot tissit, ne molemmat keräävät kanssaihmisten huomion sanottavasi sijasta.
No, huomenna ennen auringonlaskua on viiksieni aika lähteä. Mutta jonain päivänä, jonain kauniina päivänä me vielä tapaamme. Lupaan sen teille viikseni, vaikkette te kyllä osaa lukea tätä.
posted by Mikko J. at 10:59 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home